Rakkaus ei ole matematiikkaa Osa 2

Teksti: Rainer Friman. Kuva: Eero Ketola

Jeesus tahtoi sanoa Pietarille, että anteeksiantaminen on asenne. Jumalan rakkaus ei ole matematiikkaa! Jumalan rakkaus on armo ja armo on rakkaus! Maailmankuulu kristitty kirjailija ja journalisti Philip Yancey on kiteyttänyt tämän jumalallisen yhtälön suurenmoisesti: "Armo on sitä, ettei Jumala anna sinulle sitä, mitä ansaitset, vaan antaa sitä, mitä et ansaitse.! Kukaan ei voi sanoa tätä paremmin. Jeesus tahtoi sanoa Pietarille, että koska sinä et saa mitä ansaitsisit, anna sinäkin toiselle sitä, mitä hän ei ansaitse; armoa.

Kun luutuneet käsityksemme hengellisyydestä hajotetaan.

Mitä ilmeisimmin tästä keskustelusta Jeesuksen kanssa Pietarin tie hengelliseen todellisuuteen alkoi. Vähitellen hän alkoi ymmärtää, mistä Kristuksen seuraamisessa on kysymys. Suuri ajattelija Garniel Simsson on sanonut: "Kun luulimme tutkivamme Kristusta, huomasimmekin että hän tutkii meitä." Juuri tätä on hengellinen elämä. Jumala porautuu Sanansa ja Henkensä kautta luuloteltuihin todellisuuksiimme.

Hänen on tehtävä meidät riippuvaisiksi hänestä, riisuttava meidät omasta voimastamme. Sillä tiellä väärät uskonnollisuutemme käsitykset hajoavat.

Mitä sitten on hengellinen todellisuus? Paavali sanoo KOL. 1: 27: " Kristus teissä kirkkauden toivo." Hengellinen todellisuus on syntisen ihmisen ihmettelyä, että Kristus asuu hänessä. Se on meille täysin pimennossa, ennen kuin Jumalan Sana Pyhän Hengen kautta pääsee kirkastamaan sen meille. Epäuskomme ja inhimillinen ajattelumme ei voi ymmärtää sitä, koska se on tutkittava hengellisesti.

Eräs kristitty sukulaiseni sanoi minulle muutama päivä sitten: "Jos kristitty ihminen ei edes joskus epäile Raamatun sanomaa, edes kerran pidä sitä satukirjana, hän ei ole normaali kristitty." Hienosti ja rehellisesti sanottu ja pysähdymme tähän hetkeksi, ennen kuin katsomme vielä hetken Pietarin sisäisiä kokemuksia.

Muistan kun omassa elämässäni oli pitkä kyynisyyden vaihe Raamattuun. Yksi kyynisyyteni tavoista oli väännellä Raamatun kohtia ironisesti peilaten asennettani siihen. "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä kaikki sahaavat heitä silmään", tai "Autuaita ovat hiljaiset, koska kukaan ei huomaa heitä", ja vielä, "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, koska heiltä viedään viimeisetkin." Näin jatkui pitkään. Pidin kaikkea uskoon viittaavaan kapitalistisena järjestelmänä, jolla heikompia ja huono-osaisia pidetään nöyrinä valtaapitävien edessä.

Ajauduin entistä syvemmälle sieluni liejuihin. Näin kaikki epäonnistumiseni ja sakkokierrokseni Jumalan syynä. Lopulta tajusin, että tuhoan itseni ja viimeisenkin uskon oljenkorren elämässäni. Aloin huutaa Jumalan puoleen. Tuota taistelua ja parannuksentekoa kesti lähes vuoden. Vetäydyin pois kaikesta sosiaalisesta elämästä. Tuon vajaa vuoden aikana luin Raamattua enemmän kuin sitten uskoontuloni aikoihin. Pikkuhiljaa Sana hoiti minua syvältä. Koin tunne-elämässäni eheytymistä. Yhtenä yönä heräsin syvästä unesta. Jumala puhui syvään henkeeni, kuinka Kristus asuu minussa. Oli kuin paksu verho olisi vedetty pois sielustani. Minä vain toistin, Kristus asuu minussa, syntisessä ihmisessä.

Hengellinen todellisuus on sitä, että alamme ajatella ja nähdä Jumalan uudella tavalla. Se ei ole harhaa tai utopiaa, vaan Jumalan armon antamaa uutta näkökykyä. Silloin järkeilymme ja oma viisautemme alistetaan Jumalan auktoriteetin alle. Maailman yksi kuuluisimmista ateisteista, Bertrand Russel on sanonut: " Minun muistini mukaan evankeliumeissa ei ole yhden yhtä sanaa älykkyyden ylistykseksi."

Pietarinkin eheytyminen tapahtui rakkauden alueella. Kun Jeesus Tiberian järven rannalla otti Pietarin vielä kerran syväleikkaavaan tenttiin, hän joutui laskemaan suojapanssarinsa ja parahtamaan Mestarilleen, "Herra, minä rakastan sinua, Herra sinä tiedät kaiken." Ihmisen ja Kristuksen välinen suhde on rakkaussuhde. Vain Jumala persoonana voi tyydyttää ihmisyytemme ja hengelliset syvimmät tarpeemme.

Ehkä olemme kristittyinä juuri tämän risteyksen edessä. Jumala kutsuu meitä syvemmälle armonsa ja Henkensä vaikutuspiiriin. Todellinen elämä on Jumalan nälkää meissä. Käännymme pois itsestämme ja suorituksistamme. Tässä prosessissa sisäisyytemme saa uuden ulottuvuuden; armon. Meistä alkaa kasvaa Kristuskeskeisiä. Tässä kasvussa me myös alamme arvostamaan vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa.

Toivottavasti jo kaksi lähettämääni kirjoitusta ja nämä kaksi lisäksi auttavat kirjaryhmää.