Pieni asia

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Perniön Yliskylässä asunut junansuorittaja oli vanhempieni hyvä ystävä. Isäni oli Valtion rautateiden palveluksessa koko työelämänsä, yhteensä 41 vuotta. Rautatiet yhdistivät ihmisiä ja heidän perheitään. Olin alle kymmenvuotias ja odotin, milloin junansuorittaja tulee kylään. Usein kyläily rajoittui lyhyeen hetkeen. Edelliseltä asemalta soitettiin hänelle, hän kuittasi soiton ja soitti puolestaan toiselle asemalle ja nosti aseman semaforin.

Luppoaikana hän piipahti meillä. Hän oli aina siistiin virkapukuun puettu. Hän tervehti vanhempiani ja äiti pyysi istumaan ja juomaan kupin teetä. - Sämpylätkin ovat juuri otettu uunista, sanoi äiti. Hänellä oli aina pieniä tuliaisia. Suosikkini oli Hellaksen Jenkki-purukumin keräilysarja Buffalo Bill. Ohuessa ja litteässä purukumissa oli mukana kuvakortti. Sen toisella puolella oli jatkokertomus, suomeksi ja ruotsiksi. Erolaisia kortteja oli yhteensä 120 kappaletta. Erikoista että vuosikymmeniä taakse siirtyvää kohtaamismuisti on tallettanut hänen hymyilevät kasvonsa ja Buffalo Bill purukumin kuvan.

Vartuttuani aikuiseksi näin hänet harvemmin, mutta aina muistin hänet ja pysähdyin hetkeksi keskustelemaan. Keräilykortti jäi vuosien varrella sivuseikaksi. Muistin hänet hymynsä ja ystävällisyytensä lapsia ja kaikkia lähimmäisiä kohtaan.

Pienet asiat, huomaavaisuus ja kohteliaisuus ovat usein merkityksellisiä ja arvokkaita. Vanhassa testamentissa kerrotaan vihollisen vangitsemasta pikkutytöstä, joka oli viety Israelista Syyrian hoviin. Hovi oli masentunut avustetun sotapäällikön parantumattoman sairauden takia. Pieni tyttö, jonka nimeä Raamattu ei mainitse oli rohkea. Tyttö halusi auttaa. Hän kertoi, että Israelissa on Jumalan mies, joka kykenisi auttamaan. Sotapäällikkö, Naiman matkustikin naapurimaahan, jossa Jumala paransi hänet sen jälkeen, kun hän seurasi profeetta Elisan ohjeita.

Uudessa testamentissa kerrotaan tuhansien ihmisten kokoontumisesta autioon paikkaan kuuntelemaan Jeesuksen opetuksia. Ihmisillä ei ollut ruokaa ja heillä oli nälkä. Opetuslapsilla oli rahaa melko runsaasti, 200 denaria. Denari oli miehen päiväpalkka. Se ei kuitenkaan riittäisi kaikille eikä supermarketteja ollut lähellä.

Andreas, Jeesuksen opetuslapsi huomio 5000 miehen massasta peinen pojan. Hän kertoi pojasta ja hänen eväistään Jeesukselle. Eväät muodostuivat viidestä ohraleivästä ja kahdesta kalasta. Samalla Andrea heti ilmaisi epäilyksensä: "Mitä nämä ovat niin monelle?" Ilmeisesti pieni poika oli kuullut opetuslasten keskustelun ja heidän laskelmointinsa. Poika tarjosi Jeesukselle mitä hänellä oli. Kukaan muu ei antanut mitään. Pieni poika halusi jakaa omat eväänsä, jotka äiti oli hänelle antanut. Ohraleivät olivat halpoja, pieniä, litteitä, köyhien ravintoa.

" Ja Jeesus otti leivät, kiitti, ja jakeli istuville, samoin kaloistakin, niin paljon kun he tahtoivat". Jeesus siunaavien kätten alla pienen pojan eväät lisääntyivät ja riittivät kaikille. Tähteeksi jäin vielä 12 koria. Jokaiselle opetuslapselle oma, mitään ei saanut tuhlata.

Pieni poika opettaa meitä kaikkia jakamaan omastamme. Poika luotti siihen, että Jeesus kykenee auttamaan suurta kansanjoukkoa. Hän ei ollut itsekäs vaan tarjosi eväänsä yhteiseksi hyödyksi. Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Voimme iloita kaikesta hyvästä mitä hän on meille antanut. Samalla voimme ojentaa Jeesukselle sen mitä meillä on. Hän ottaa vastaan kiitoksemme, ylistyksemme ja kaiken minkä haluamme hänelle antaa. Hänen siunauksensa on hyvin merkittävä voimavara elämässämme.