Aito kristillisyys käsittelee myös luonnettamme

Teksti: Rainer Friman. Kuva: Eero Ketola

Edellä pohdimme suhteellisen ja ehdottoman kristillisyyden eroja. Nyt menemme samassa aiheessa eteenpäin.

Kristillisyys ei pohjimmiltaan ole oppi, vaan Persoona, Jeesus Kristus. Juuri tämä totuus erottaa kristinuskon muista uskonnoista. Kun muut uskonnot painottavat aatteita ja ohjelmia ihmisen kasvamiseen, kristinusko asettaa Kristuksen ihmisen muuttumisen ja kasvamisen perusteeksi. Jeesus opetti tästä paljon opetuslapsiaan. Viinipuun vertauksessa hän sanoo: "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen Viinipuu, te olette oksat ja jossa minä pysyn se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." (JOH. 15:4–5)

Kristillinen elämä on hengellistä yhteyttä Kristuksen, viinipuun kanssa. Mikään muu ei riitä!

Kun suhteellisuutta rakastava kristitty ei ole kiinnostunut sisältä ulospäin virtaavasta elämästä, hengellinen kristitty tietää, ettei mikään muu ole mahdollista! "Ilman minua te ette voi mitään tehdä."

Kun luemme Jumalan sanaa, huomaamme että juuri tämä totuus herätti uskonnollisten johtajien pahennuksen ja vihan Jeesusta kohtaan. Heille riitti säännöt, Jeesukselle vain elämä. Heille kristillinen elämä oli käskykokoelma, Kristukselle lihaksi tullut oppi; hän itse! Fariseuksille riitti uskonnollisuus, Jeesukselle hedelmä. Tässä on valtava ero – kaksi täysin erilaista elämää!

Jeesus kutsui uskonnollisia johtajia jopa "kyykäärmeiden sikiöksi" (Matt. 12:34). Tätä he eivät enää sietäneet, vaan alkoivat suunnitella Jeesuksen tappamista. Jeesuksen julistus ihmisen muuttumisen välttämättömyydestä aiheutti heissä vihaa, koska se tunkeutui heidän sydämiinsä. Se paljasti heidän tekojensa riittämättömyyden Jumalan edessä. Heidän elämänsä oli oppi ja moralismi, kun Jeesus vaati sitoutumaan Häneen, Jumalan Poikaan. He eivät tahtoneet olla oksia viinipuussa; he halusivat olla Viinipuu.

Oksana pysyminen viinipuussa edellyttää riippuvaisuutta ja se sattuu! "Sinne päin" – kristitty ei kanna Jumalan antamaa ja kasvattamaa hedelmää, koska hän karttaa kipua ja puhdistusta. Hän on kiinnostunut hedelmästä, mutta ei sen hinnasta.

Kun katsomme eteenpäin Jumalan sanasta, löydämme sieltä "vanhan ihmisen" ristiinnaulitsemisen käskyn. Meidän on kuoltava voidaksemme elää "uutena ihmisenä. "Vanha ihminen" elää "lihan" mukaan, "uusi ihminen" hengen mukaan.

Kristillisen elämämme kivuliain taite on itsellemme kuoleminen. Se on kuitenkin välttämätöntä Kristuksen elämän meissä ilmenemiseen. Hengen hedelmä merkitsee omavanhurskauden kuolemista koko elämämme ajan.