Tie on auki kotiin paluulle

Teksti: Simone Pesonen. Kuva: Eero Ketola.

Luukas 15:17-24 kertoo monelle tutun Raamatun kertomuksen "tuhlaajapojasta". Tuhlattuaan ja menetettyään kaiken hän palasi takaisin kotiin isänsä luo. Poika ajatteli, että isä ei ottaisi häntä poikanaan enää vastaan, sillä hän oli tehnyt syntiä taivasta vastaan ja hänen isänsä edessä. Hän päätti pyytää isältä, jos saisi olla yksi isän palkkalaisista. Kun poika oli vielä kaukana tulossa, isä huomasi ja armahti hänet. Isä juoksi poikaa vastaan ja halasi häntä. Isä järjesti juhlan, sillä hänen poikansa oli palannut takaisin kotiin.

Jumalassa meillä on mahdollisuus aloittaa alusta! Tulla takaisin kotiin!

Ehkä olet hävittänyt yhteyden seurakuntaasi tai sinun perheeseesi omien valintojesi takia. Ehkä olet voinut olla uneton, kun olet murehtinut huomista. Tai olet kadottanut toivon tai voiman, kun olet tuntenut itsesi syylliseksi, kelvottomaksi.

Kuinka moni meistä nykypäivänä käy ajatus/kysymys päässä, että teenkö sitä mitä Jumala minusta odottaa, teenkö tarpeeksi? Kuten esimerkiksi nyt, kun elämässämme totuttelemme uusiin asioihin joka päivä. Koronatilanne on vienyt meidät pois aikaisemmin tavallisina olleista rutiineista ja mukavuusalueeltamme. Kaikki mikä on uutta tai erilaista voi aiheuttaa vähän ennakkoluuloja ja pelkoa.

Jumala tahtoo opettaa meille, että kun asiat lähtevät meidän kontrollista, ei se tarkoita, että ne ovat lähteneet Jumalan hallinnasta, amen? Ehkä olemme voineet kadottaa huomiomme kristittyinä, että elämme ylistääksemme Jumalaa ja antaaksemme kunnian Hänelle. Olemme kutsutut palvomaan ja kiittämään Häntä. Nyt, kun meille jää jonkin verran vapaa-aikaa, kun voimme seurata kokouksia kodeistamme eikä tarvitse liikkua toiseen paikkaan. Niin olemmeko käyttäneet aikamme viisaudella? Olemmeko käyttäneet päivän parhaimmat ajat viettämällä taivaallisen Isämme kanssa?

Meidän pitää muistaa, että kaikki mikä on ympärillämme ei yhtenä päivänä ole enää, MUTTA meidän sielumme ja meidän rakkaiden ja tuttujen sielut ovat ikuisia. Saamme ikuisen elämän jos olemme juurtuneina Jeesuksessa, Herrassamme... Siksi juurtukaamme kallioon.

Meidän pitäisi muistuttaa itseämme ja läheisiämme siitä, että voimme aloittaa alusta siitä mihin pysähdyimme, sillä Jumala on meitä odottamassa vastaanottavin käsin niinkuin tuhlaajapojan isä oli. Herran armo riittää!

Kerran yksi pastori sanoi minulle, että lähteminen Jumalan läsnäolosta ei ole vaikeaa (nykypäivänä vielä helpommin, kun tämä maailma, jossa elämme pommittaa meitä joka hetki asioilla, jotka etäännyttävät meidät Jumalasta) mutta hän sanoi, että palaaminen takaisin taas Herran luo on vaikeaa, koska ajattelemme, että Jumala on kuin ihmiset maailmassa.

Palaa takaisin sieltä mistä pysähdyit. Jumala on kädet avoinna odottamassa ottaakseen meidät vastaan. Älä murehdi siitä, mitä ihmiset tulevat sanomaan, ajattelemaan, kommentoimaan, sillä se on päätös, joka on sinun ja Jumalan välinen. Ja jos Jumala sinut hyväksyy sellaisena kuin olet, niin voit olla varma, että olet tervetullut takaisin kotiin Isän syliin.

Yhden asian haluan kertoa sinulle, sinä olet voinut kadottaa yhteyden, terveyden, perheesi, mutta yhtä asiaa et ole hävinnyt ja Hän on Jeesus!

Hän on valmistamassa sinun paluutasi varten juhlapöydän, puhtaat juhlavaatteet ja sormuksen, muistaaksesi kenen lapsi olet.. kuninkaiden Kuninkaan ja herrojen Herran, amen?

Romalaiskirjeen 8:35-39, kuvaa ihmeellisesti sen, että ei mikään (tuska, kuolema tai elämä, enkelit tai henkivallat, nykyiset tai tulevaiset, voimat, syvyys tai korkeus...) voi erottaa meidät Jumalan suuresta rakkaudesta meitä kohtaan. Älä siis arkaile tai pelkää.

Efesolaiskirjeessä 2:13-18, kerrotaan miten Jeesuksessa me jotka olimme ennen kaukana, pääsemme lähelle Jeesuksen veressä. Sillä Hän on purkanut erottavan väliseinän eli vihollisuuden ja ristin kautta sovitti meidät Jumalan kanssa. Meillä on Jeesuksen kautta rauha ja pääsy Isän tykö.

Palaa takaisin kotiin, palaa Jeesuksen luo!

Jumala siunatkoon sinua tämän sanan kautta, ja muista, että Jumala odottaa sinua ja Hänellä on ikävä sinua.

Heprealaiskirjeessä 3:12-15, kehotetaan pysymään loppuun asti luottamuksessa, joka meillä oli alussa Kristuksessa ettemme luopuisi elävästä Jumalasta ja synnin pettämänä paatuisi vaan kun sanotaan:

"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin teitte katkeroituksessa."

Ja voimme kuulla nämä ihanat sanat:

"Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle..." Luk. 19:9