Raamattukoulu Osa 2

Teksti: Jari Grönstrand. Kuva: Eero Ketola

Oletko koskaan tuntenut pettymystä jostain? Uskon että olet ja niin olin minäkin, sillä ensimmäisenä vuotena kaikki se mitä olin Raamattukoulun kuvitellut olevan, oli kaikkea muuta. Oma ajatukseni oli, että siellä istumme päivästä toiseen ainoastaan Raamatun parissa, ja jotenkin oma hengellisyytemme kukoistaisi. Mutta todellisuus oli, että se oli täysipäiväistä tiivistä opiskelua. Muistan ensimmäisten kurssien tehtävä annot, joissa oli tarkoitus kirjoittaa esseitä joistain aiheista. Rukoilin Jumalalta apua, sillä en edes tiennyt mikä essee oli.

Ensimmäiseen vuoteen mahtui paljon sulateltavaa kuten erilaisia teologisia näkemyksiä, joista jotkut eivät olleet sopusoinnussa oman näkemykseni kanssa. Näiden myötä opin tulemaan toimeen ja ymmärtämään muiden tulkintoja Raamatusta. Ennen koulua minua voisi kuvata ihmisenä hieman yksinkertaiseksi. Ensimmäinen vuosi auttoi minua laajentamaan omaa näkökykyä useissa eri osa-alueissa.

Toinen ja kolmas vuosi oli itse asiassa syventymistä Raamatun eri teksteihin, mutta myös kokonaisvaltaisesti eri osa-alueisiin Jumalan valtakunnantyössä. Kuten lähetystyöhön sekä eri seurakuntatyön muotoihin. Sain myös toimia Keuruun helluntaiseurakunnassa 6 kk kestävän harjoittelujakson, joka oli todella antoisa. Harjoittelun aikana opin paljon, kuten kuinka paljon seurakunnassa on ns. näkymätöntä toimintaa, joista useat seurakunnan jäsenet eivät ole lainkaan tietoisia.

Suurimmat haasteet, joita kohtasin koulutus vuosina, oli ehkä henkilökohtaisia. Kuten oman hengellisen elämän ylläpitäminen kaiken kiireen ja tehtävien keskellä. Sekä erilaisten ihmisten kanssa työskenteleminen sopusoinnussa. Myös korona aika toi omat haasteet opiskelulle.

Kaiken kaikkiaan olen saanut koululta paljon. Kuten työkaluja palvella ja toimia seurakunnan keskellä. Ehkä kaikkein suurin anti opiskelusta oli oma hengellinen kasvu ihmisenä ja perheenä. Unohtamatta oman suppean näkökyvyn laajentumista.