Kuikan päiväuni

08.07.2021

Teksti ja kuva: Eero Ketola

Kesäilta Hossusjärven rannalla Perttelissä. Veden pinta on peilityyni. Kuikka nukkuu lähellä mökkilaituria. Matkaa on rantaan tuskin 40 metriä. Välillä kuikka herää. Se nostaa räpylänsä ilmaan, kellahtaa lähes selälleen ja roiskuttaa vettä höyhenpeitteelleen. On aivan hiljaista. Rantapuista kuuluu pajulinnun ja peipon laulua. Lintujen äänet syventävät luonnon rauhaa ja kiireettömyyttä. Istumme Tellervon kanssa terassin tuolilla ja katselemme lintua. Kuikka ui rauhallisesti eteenpäin ja painaa tuon tuostakin päänsä veden alle. Se on kuikan tapa tähystää kaloja. Pitkään veden alle katseltuaan kuikka sukeltaa ja nousee pinnalle vastakkaiselta suunnalta mitä ajattelimme. Linnulla ei ole ahventa nokassaan. Se vain halusi sukeltaa ja nauttia elämästään.

Kesätuuli kuljettaa lintua kohti pienen lahden pohjukkaa. Kuikka kääntää kaulansa aleviistoon ja nukahtaa. Isolla vesilinnulla ei ole kiire. Se ei stressaannu eikä kiirehdi. Se opettaa katsojaansa rauhallisuuteen, rentoutumiseen ja lepoon.

Kesä opettaa luottamaan Häneen, joka on luonut kaiken mitä ympärillämme näemme. Vanhan testamentin Psalmien kirjassa on lähes 40 kertaa pyyntö, että ihminen luottaisi ja turvautuisi Jumalaan.

Psalmi 13: 6 " Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin". Psalmi 125: 1 - 2. "Jotka Herraan turvaavat ovat kuin Siionin vuori: se ei horju vaan pysyy iankaikkisesti. Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti". Psalmi 31: 15 - 16 "Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: "Sinä olet minun Jumalani". Minun aikani ovat sinun kädessäsi...".